Kolvananuuron luonnonsuojelualue

Siirryttin Pamilonkoskelta seuraavaksi kohti Kolvananuuron luonnonsuojelualuetta. Kolvananuuro on rotkolaakso, jossa kulkee noin 5km pituinen Uuron reitti, joka on erittäin haasteellinen rengasreitti.
Kolvananuuro sijaitsee noin 40km päässä Joensuusta. Löysimme parkkipaikalle asti osoitteella: Kolvananuurontie 171, Joensuu

Sen voi aloittaa joko Enon tai Kontiolahden puoleisilta pysäköintialueilta. Aloitimme laskeutumisen uuroon Enon puolelta. Ei tarvinnut kauaa polkua seurata, kun alkoi jo erittäin jyrkkä laskeutuminen. Onneksi pahimpaan kohtaan oli pistetty köyttä pystyyn, jotta olisi vähän turvallisempi kulkea pohjaa kohti (sekä takasin tullessa ylöspäin).

Kolvananuuron pohjalta löytyy sekä Suuri että Pieni koiralampi, joka kapenee uuron eteläpäästä pieneksi puroksi. Puro häviää välillä näkyvistä kivikoiden alle, mutta paikkapaikoin sen solinan pystyi kuulemaan hauskasti, kun kulki kivikon päällä. Huomasin purossa uiskentelevan pieniä kaloja, jotka myöhemmin infotauluja lukiessani paljastuivat mutuiksi. Ennen pahinta kivikkoa sijaitsee reitin ainut taukopaikka, jonka lähettyvillä pitäisi olla majaviakin. Pohja on erittäin vaikeakulkuinen, enkä suosittelisi reittiä huonojalkaiselle. Mukana kannattaa tosiaan olla tukevat kengät eikä kulkemisen helpottamiseksi kävelysauvastakaan olisi haittaa. Meidän retkipäivänä pohja oli kuiva, mutta voisin kuvitella että sateella ja sen jälkeen kivikko voi olla petollisen liukas. Kivikot ovat hurjia ja on koko ajan katsottava mihin astuu. Tästä huolimatta matkaan kannattaa lähteä seikkailumielellä, kivikossa pomppiminen tuo retkeen oman jännityksensä ja täytyy sanoa vaikka luontopolkuja on jo tullut kuljettua useampi niin tämä on ollut ehdottomasti niistä kaikista jännittävin. En ihmettele yhtään, että jossain oli kirjoitettu tämän reitin vievän kulkijaansa ajassa taaksepäin.

Rotkoa reunustaa jopa 70-80m korkeat kallioseinämät. Pohjalta katsoessa ei edes tajua kallioiden korkeutta, vaikka niitä ihaili jo siinä vaiheessa. Polku lähtee nimittäin nousemaan pohjalta rinnettä ylöspäin, jota kavutessa tajuaa ettei laki näkynytkään pohjalta, vaan se kohoaa yhä korkeammalle. Tämän sai myös rinnettä kiivetessä huomata sillä tuntui että rinne vain jatkui ja jatkui. Eikä paluumatkalla riittänyt se että oltiin noustu toiselle puolelle rotkolaaksoa, kun täytyi laskeutua takaisin laaksoon, jotta pystyttäisiin nousemaan taas sille puolelle missä parkkipaikka sijaitsi. Eli tällä reitillä ei hyvä kuntokaan ole pahitteeksi.

Uuron pohjalla kulkevaa puroa

Toinen kuva purosta, josta tarkkasilmäiset voivat bongata
muutaman kuvaan sattuneen mudunkin.

Rotkon pohjaa. Siinä se polku kulkee.

Juuretkaan eivät helpottaneet kulkua

Yli ja eteenpäin

Kallioseinää rotkon pohjalta käsin

Kivikkoa riitti

Pamilonkosken luontopolku

Pamilonkoski

"Pamilon kylässä on Pamilonkosken luontopolku. Rengasreitillä on pituutta 5,2 kilometriä ja se on merkitty maastoon punaisilla maalauksilla. Reitti esittelee monipuolisesti alueen luontoa, kulttuuria ja historiaa. Reitin varrelta löytyy myös hiidenkirnu. Polun varrella on kaksi laavua ja tulipaikkaa, joissa molemmissa on polttopuuhuolto. Toinen laavuista, Pamilonkosken laavu, on rakennettu esteettömäksi. Laavulle pääsee myös kulkemaan esteettömästi reittiä pitkin. Luontopolun kanssa samasta alkupisteestä lähtee myös Ala-Koitajoen retkeilyreitti.

Osoite: Pamilontie 1054, Uimaharju"

Lähde: https://www.joensuu.fi/luontopolut

Pamilonkosken luontopolulle on Joensuusta noin 62km

Lähdettiin lauantaina 29.6 aamusta heti liikenteeseen. Päivän tarkoituksena oli kävellä kaksi eri reittiä. Aloitettiin ensin Pamilonkosken luontopolulta. Reitti lähti heti pamilontien vierestä olevalta parkkipaikalta kohti ensimmäistä taukopaikkaa, joka sijaitsi vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Tälle nuotiopaikalle on esteetön pääsy ja varmasti suosittu esim vanhemman väen sekä lapsiperheiden eväiten syöntipaikkana. Me lähdimme tästä kuitenkin suoraan talsimaan Pamilonkosken luontopolkua.

Polku vaikutti erittäin lupaavalta ja kulki pitkin kaunista koskenrantaa. Matkan varrelta löytyi mm. hiidenkirnu ja monta avointa paikkaa, josta pystyi ihailemaan kauniisti eteenpäin kulkevaa koskea. Reitti kuitenkin minun suureksi harmiksi lähti nopeasti erkanemaan kosken rannasta ja muuttui suht tavalliseksi metsäpoluksi. Suurimmaksi osaksi reitti kulki pitkin vanhoja metsiä, joissa ei oikeastaan ollut minulle itselleni ainakaan mitään sen erikoisempaa katseltavaa. Polussa ei sinäänsä ollut mitään vikaa, mutta tuntui että jotain oli jäänyt puuttumaan ja olisin itse toivonut reitille "sitä jotain". Voi myös olla että vaikutuin alun upeasta koskirannasta niin paljon ettei metsäpolku vaan enää näyttänyt miltään sen rinnalla. Nautin kuitenkin perinteisten vanhojen metsäpolkujenkin kulkemisesta. Loppumatkasta palasimmekin eri suunnasta kosken varteen ja pääsimme taas ihailemaan kivikkoista polkua ja kosken kuohuja.

Paikalta lähtee myös 16km retkeilyreitti, joka kulkee Pamilonkoskelta Hiiskoskelle. Sen verran ihastuin näihin maisemiin, että aion varmasti suunnitella tulevaisuuteen tämän retkeilyreitin kulkemisen yöpymisvarusteiden kanssa.