Siirryttin Pamilonkoskelta seuraavaksi kohti Kolvananuuron luonnonsuojelualuetta. Kolvananuuro on rotkolaakso, jossa kulkee noin 5km pituinen Uuron reitti, joka on erittäin haasteellinen rengasreitti.
Kolvananuuro sijaitsee noin 40km päässä Joensuusta. Löysimme parkkipaikalle asti osoitteella: Kolvananuurontie 171, Joensuu
Sen voi aloittaa joko Enon tai Kontiolahden puoleisilta pysäköintialueilta. Aloitimme laskeutumisen uuroon Enon puolelta. Ei tarvinnut kauaa polkua seurata, kun alkoi jo erittäin jyrkkä laskeutuminen. Onneksi pahimpaan kohtaan oli pistetty köyttä pystyyn, jotta olisi vähän turvallisempi kulkea pohjaa kohti (sekä takasin tullessa ylöspäin).
Kolvananuuron pohjalta löytyy sekä Suuri että Pieni koiralampi, joka kapenee uuron eteläpäästä pieneksi puroksi. Puro häviää välillä näkyvistä kivikoiden alle, mutta paikkapaikoin sen solinan pystyi kuulemaan hauskasti, kun kulki kivikon päällä. Huomasin purossa uiskentelevan pieniä kaloja, jotka myöhemmin infotauluja lukiessani paljastuivat mutuiksi. Ennen pahinta kivikkoa sijaitsee reitin ainut taukopaikka, jonka lähettyvillä pitäisi olla majaviakin. Pohja on erittäin vaikeakulkuinen, enkä suosittelisi reittiä huonojalkaiselle. Mukana kannattaa tosiaan olla tukevat kengät eikä kulkemisen helpottamiseksi kävelysauvastakaan olisi haittaa. Meidän retkipäivänä pohja oli kuiva, mutta voisin kuvitella että sateella ja sen jälkeen kivikko voi olla petollisen liukas. Kivikot ovat hurjia ja on koko ajan katsottava mihin astuu. Tästä huolimatta matkaan kannattaa lähteä seikkailumielellä, kivikossa pomppiminen tuo retkeen oman jännityksensä ja täytyy sanoa vaikka luontopolkuja on jo tullut kuljettua useampi niin tämä on ollut ehdottomasti niistä kaikista jännittävin. En ihmettele yhtään, että jossain oli kirjoitettu tämän reitin vievän kulkijaansa ajassa taaksepäin.
Rotkoa reunustaa jopa 70-80m korkeat kallioseinämät. Pohjalta katsoessa ei edes tajua kallioiden korkeutta, vaikka niitä ihaili jo siinä vaiheessa. Polku lähtee nimittäin nousemaan pohjalta rinnettä ylöspäin, jota kavutessa tajuaa ettei laki näkynytkään pohjalta, vaan se kohoaa yhä korkeammalle. Tämän sai myös rinnettä kiivetessä huomata sillä tuntui että rinne vain jatkui ja jatkui. Eikä paluumatkalla riittänyt se että oltiin noustu toiselle puolelle rotkolaaksoa, kun täytyi laskeutua takaisin laaksoon, jotta pystyttäisiin nousemaan taas sille puolelle missä parkkipaikka sijaitsi. Eli tällä reitillä ei hyvä kuntokaan ole pahitteeksi.
 |
| Uuron pohjalla kulkevaa puroa |
 |
Toinen kuva purosta, josta tarkkasilmäiset voivat bongata
muutaman kuvaan sattuneen mudunkin. |
 |
| Rotkon pohjaa. Siinä se polku kulkee. |
 |
| Juuretkaan eivät helpottaneet kulkua |
 |
| Yli ja eteenpäin |
  |
| Kallioseinää rotkon pohjalta käsin |
  |
| Kivikkoa riitti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti